Suhteeni ruokaan

Olen ollut vuosia innostunut ruoka-kulttuurista ja olen saanut elää todellisten ruoka-ammattilaisten parissa. Mielestäni ruoanlaitossa pitää käyttää aitoja tuotteita. En halua ajatella, että ruokaa tehdessä pitäisi tinkiä sen mausta vaan filosofiassani ruoan pitää aina maistua hyvälle. En myöskään usko kevyttuotteiden terveellisyyteen vaan haluan syödä ja tarjota hyvistä raaka-aineista tehtyä puhdasta ja lisäaineetonta ruokaa. En myöskään halua hifistellä, vaan tehdä hyvää ruokaa ilman turhaa kikkailua.

Kirjoitan omaa ruoka-blogia siksi, että haastan tällä itseäni kokeilemaan uusia asioita. Muistan lukeneeni, että suomalaisessa perheessä tehdään keskimäärin vain 12 erilaista ruokaa! En halua kuulua tähän ryhmään vaan haluan kehittyä tässä rakkaassa harrastuksessani. Eikä minua yhtään haittaa, jos joku lukisi blogiani ja haastaisi minua lisää :)

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Burgundinpata

Hitaalle miehelle hidasta ruokaa :) Pidän talvella raskaammista ruoista, joissa on enemmän makua. Raskaammalla en tarkoita vain ja ainostaan lihaa/rasvaa/voita, vaan mausteista ja voimakkaan makuista ruokaa. En ole kovinkaan suuri perinteisen suomalaisen karjalanpaistin ystävä vaan käännyn lihapataruoissa enemmän Ranskan suuntaan ja burgindinpataan. Tämä on ruoka, jonka tekeminen vie kokonaisuudessaan kauan aikaa, mutta eihän sitä tarvitse koko ajan olla sekoittamassa tai pataa tuijottamassa.

Sanotaan, että burgundinpataan sopii vain burgundilainen punaviini: pullo pataan ja pullo ruoan kyytipojaksi. Itse valitsen burgundilaisen halvemman punaviinin ruoan sekaan ja itse ruoan kanssa valitsen tästä kaavasta poiketen yhden lempipunaviineistäni: Australialaisen Miss Harryn (hinta karvan vaille 14 euroa).Viinistä on pakko sanoa, että Miss Harry menee myös sellaisenaan ihmisille, joille vähän vahvempi viini italialaisten viinien sijaan maistuu.

Reseptiä muuten tähän ruokaan minulla ei ole! Tämä on varmasti jo alunperin täysin oma resepti, mutta eihän tässä niin hirveästi eri raaka-ainevaihtoehtoja ole yleensäkään, joten mennee lähelle perus burgundilaisen reseptiä.

Burgundinpata (6 henkeä & 2-3 h)

800g naudan paistia
vehnäjauhoja
öljyä/voita
1pkt pekonia (fileet on parempia!)
200g herkkusieniä
4 sipulia
4 valkosipulinkynttä
4dl punaviiniä (burgundilaista tai muuta mausteista viiniä)
½ lirtaa lihalientä (2 rkl lihafondia + ½ vettä)
muutama laakerinlehti
kourallinen timjamia (tuore aina parempi)
mustapippuria (kokonaisena, jos on)

Kuutioi naudanpaisti reiluiksi palasiksi. Pyörittele kuutiot vehnäjauhossa ja paista paistinpannulla reilussa voissa/öljyssä. Kaada lihat ja paistinneste uunipataan. Paista pannulla reiluksi leikatut pekonit ja herkkusienet sekä heitä ne pataan. Lisää 4 sipulia ja maun mukaan valkosipulinkynsiä. Sipulit kannattaa laittaa roughisti vaan puoliksi. Kaada päälle punaviini ja ½ litraa lihalientä. Lihafondi ja vesi -yhdistelmä toimii parhaiten! Lisää mausteet. Hauduta uunissa 2-3 tuntia (käy lenkillä ja palaa ”valmiiseen” ruokapöytään) about 175 asteessa. Tsekkaa välillä, että nestettä on pohjalla.

Tarjoa perunamuusin tai riisin kanssa.

Burgundinpata vaan toimii aina! Olen tehnyt tätä tänä talvena vähintään kerran kuussa, koska tämä vaan on niin valtavan hyvä ruoka jos on ollut pulkkamäessä tai muuten ulkoilemassa! Vierasruokana erinomainen ja ainakin minun 3,5v ja 1,5v pojat tykkäävät tästä ja paljon.

Pizzaa leivinuunissa

Omakotitalon hankittuani pidin ostokriteerinä takkaa, jossa on leivinuuni. Leivinuunissa voi taikoa kuninkaallista leipää, ruhtinaallisia pataruokia (esim Burgundinpataa) tai tuunata tuttuja perusherkkuja. Olen muuttopäivästä lähtien halunnut kokeilla leivinuunissa tehtyä pizzaa ja nyt on sen aika!

Mielestäni kotona tehty pizza hakkaa ”rieska-paikkojen” tuotteet kevyesti. Rieskapaikoillakin toki on oma paikkansa jokaisen meidän elämässä, jos on edellinen ilta mennyt myöhään... Pakastepizzat on lähtökohtaisesti kaikki todella kamalia ja Saarioisten roiskeläppiä en oo syöny sitten varastomiesvuosien. Kotiuuneissa tehdyissä pizzoissa on mielestäni se vika, että ne ovat liian pullamaisia eivätkä ollenkaan rapeita. Vinkki: jotta normiuunissa saa rapeampaa pizzaa (ja jos ei halua investoida ostos-tv:n uunikiveen), pitää uuninpellin olla kuuma, kun pizza laitetaan siihen!) Targetiksi leivinuunipizzalle otin Ranskasta löytämäni ”pizza-auton” (jäätelöauton tapaan toimiva kämänen pakettiauto, jossa takaluukussa leivinuuni ja myymässä pelkkää ranskaa puhuva viiksekäs ja isomahainen mies... kysykää tästä kokemuksesta lisää...) loistotuotteet, jotka olivat rapeita, ohuita ja valtavan juustoisia. J’aime quatre fromage pizza :)

Juomaksi olut tai italailainen Chianti toimii parhaiten. Chianti Ruffino on esimerkiksi ihan hyvä valinta pizzalle, mutta itse olen enemmän lager-olut pizza-miehiä!

Reseptihän voi olla mikä vaan ja jokainen voi itse täytteitä tuunata. Mutta tässä oma favouriteni. Aloitin ruoan tekemisen etsimällä netistä vinkkejä siitä, miten leivinuuni käyttäytyy pizzan tekemisen kanssa. Muutenhan tämä on vaan pelkkää tekemistä...

Neljän juuston pizzaa leivinuunissa (6 henkeä & 30min)

Lämmitä leivinuuni 200 asteeseen (vie muutaman tunnin, mutta lämmittää asunnon pariksi päiväksi)

Pohja:
2dl vettä
25g tuorehiivaa
1tl suolaa
1rkl öljyä
5dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää ensin suola ja öljy ja sitten jauhoja vähän kerralla. Kohota 30min.

Simppeli tomaattikastike:
400g paseerattua tomaattia
1 rkl sokeria (aina tomaattikastikkeeseen sokeria poistamaan katkeraa makua!)
1 sipuli
tuoretta basilikaa
valkosipulia
muuta oman maun mukaan...

Sekoita ainekset ja lämmitä kattilassa 20minuuttia.

Täytteet:
aurajuustoa
vuohenjuustoa
mozzarellajuustoa
juustoraastetta (riittävästi!)
virheitä oliiveja
oreganoa
tuore rucola (pizzan päälle uunin jälkeen)

Vinkki: laita 1/2 juustoraasteesta heti tomaattikastikkeen päälle niin se sitoo aineen kiinni pizzapohjaan!

Pizzan kokoaminen ja paistaminen:
Laita pöydällä iso palanen foliota niin pizzan pohja ei pala liikaa. Öljyä folio ja kauli pizzapohja päälle. Lisää tomaattikastike, juustoraaste, täytteet ja oregano. Siirrä leipälapiolla leivinuuniin. Paista 5-10minuuttia koko ajan valvoen (ohjeistaa nimimerkillä ekan pizzan mustaksi polttanut). Ota pizza pois ja poista folio. Laita päälle tuore rucola ja tarjoa heti.

Yes! Onnistuin! Rapea pohja ja rapeat täytteet... Olipas todella todella hyvää pizzaa ja sain vieraana olleen ystäväpariskunnankin muistelemaan elämänsä parhaita pizzoja. Jokaisellahan meillä on semmonen, eikö? :) Suosittelen leivinuunipizzaa oikeasti todella lämpimästi, sillä hakkaa normiuunipizzat aika lailla sata nolla. Tulkaa ystävät kylään ja tilatkaa :)

perjantai 3. joulukuuta 2010

Vuohenjuusto-pesto täytteistä broilerinrintaa ja kantarelli risottoa


Olen jo pitkään halunnut valmistaa risottoa, enkä ole syönyt riisiä missään pitkään aikaan. Iso vaiva (tai lähinnä tekemisen sitouttavuus) on lähinnä ollut syynä, että tämä yksi suurimmista herkuistani jää monesti tekemättä. Kantarellit ovat lempi sieneni, joita aina kerään tai ostan torillta syksyisin pakastaakseni niitä useamman kilon pitkän talven sekä tulevan grillikesän varalle. Lisukkeeksi ajattelin valmistaa risoton kanssa mielestäni parhaiten sopivaa pääraaka-ainetta eli broileria. Ostin kaupasta marinoimattomia broilerin kokonaisia rintafileitä, sillä marinoidut broilerit (ja paistisuikaleet) ovat aina selvästi huonompaa laatua. Jotta broilerit ei jäisi kuiviksi, täytän ne vuohenjuustolla ja vihreällä pestolla. Peston voi tehdä itse tai käyttää valmista. Ja muista, käytä riisinä vain Arborio-riisiä!

Ruoan kanssa sopii ehdottomasti valkoviini ja ainakin minun makuuni risoton kaveriksi sopivat hyvin italialaiset kevyet valkoviinit. Ehkä lagerkin sallitaan oluen ystäville.

Risoton resepti on rakennettu lähes nimikaimani :) Jamie Oliverin ”Alastoman kokin paluu” –kirjan ohjeen pohjalta lisäten kantarellejä ja muuttaen hieman raaka-aineiden määriä. Broilerit teen ilman reseptiä, sillä jääkaapissa sattui olemaan nämä hyvin yhteensopivat raaka-aineet.

Vuohenjuusto-pesto täytteistä broilerinrintaa (4 henkeä & 30 min)

4 broilerin rintafilettä
4 rkl vihreää pestoa
160g vuohenjuustoa
4 parmankinkku siivua
suolaa & mustapippuria
öljyä paistamiseen

Viillä ensiksi broilerin rintafileisiin pituussuuntaan viilto. Varo leikkaamasta filettä halki. Hiero kylkiin suolaa ja mustapippuria. Laita väliin pesto ja maun mukaan (=reilu) siivu vuohenjuustoa. Kieritä ympärille poarmankinkku siivu. Voit halutessasi sulkea fileet hammastikuilla, jotta täytteet eivät pääse valumaan ulos paiston aikana, mutta käytännössä parmankinkku pitää täytteet sisällä. Ota kuumalla pannulla pintaväri ja loppukypsennä uunissa noin 20 minuuttia 150 asteessa. Älä pidä liian kauaa ettei tule työpaikkaruokalan kuivaa käppyrää :)

Kantarelli risotto (4 henkeä & 20 min)

1 litra kanalientä (kasvisliemikin käy)
oliiviöljyä
4 salottisipulia (muukin sipuli käy, mutta saat hienon värin)
2 valkosipulin kynttä
400g Arborio-risottoriisiä
4dl valkoviiniä
suolaa & mustapippuria
2 rkl voita
100g parmesaania
100g kantarelleja

Tee kanaliemi. (1 litra vettä + kanaliemikuutio tai 1,5 rkl kanafondia) Itse teen sen kanafondista. Hienonna sipulit pieneksi ja revi kantarellejä pienemmiksi. Laita kattilaan oliiviöljy ja sen kuumennettua lisää sipulit. Älä laita liettä liian kuumalle! Paista kevyesti, älä polta sipuleita! Lisää riisi ja paista pari minuuttia. Lisää päälle viini ja kantarellit. Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää kanalientä desi/kauhallinen kerrallaan. Odota kunnes neste on haihtunut ja lisää uusi annos kanalientä. Sekoita koko ajan, joten tässä kohtaa on syytä malttaa olla lieden ääressä! Kun kanaliemi on kokonaan lisätty, maista onko riisi kypsää. Kypsä risotto-riisi tuntuu vähän hampaissa. (Tässä kohtaa ymmärrät, miksi kannattaa panostaa pari euroa enemmän hankkiakseen Arborio-riisiä). Lisää voi ja parmesan. Tarjoa heti, sillä risotto on parhaimmillaan juuri valmistuttuaan!

Ruoka onnistui itseasiassa varsin hyvin! Risotto oli suorastaan taivaallista. Ihanan paksua, sopivasti  al-dentea ja taivaallisen juustoista! Ja kantarellit eivät pettäneet taaskaan. Sanoisin, että tämä on kyllä lempirisottoni. Broiskut olivat sopivan kypsiä ja rapeaksi paahtunut parmankinkku on yhtä juhlaa. Tärkeintä on hankkia kunnon broilerit ja oikea arborio-riisi. Mausta sen huomaa :) Ensi kerran kuun teen broileriä, kokeilen eri raaka-aineita kuten aurajuustoa tai oliiveja.